Maailmassa on taas vaihteeksi asiat enemmän kuin vinksallaan. Onneksi siihen on olemassa kesähelteillä loistavat lääkkeet – eli (suomalainen) goottirock ja post-punk Bar Loosen tummanpuhuvassa alakerrassa.

Tämän lauantai-Illan avannut Kasvot oli itselleni tuore tuttavuus, mutta sitä se ei näyttänyt olevan suurimmalle osalle muista. Yleisöä oli saapunut jo varsin mukavasti paikalle Bar Loosen piskuiseen alakertaan, arviolta 70 päätä, mutta kuka näitä laskee.

No, varmaan Loosen lipunmyyjä nyt ainakin.

Bar Loose on siinä mielessä armollinen ja armoton keikkapaikka, että optimaalinen yleisömäärä sen keikkasalina toimivaan alakertaan on varmaankin siinä 70–120 katsojaa. Sitä vähemmän, niin sali näyttää kalsealta ja tyhjältä, sitä enemmän, niin tunnelma alkaa olla jo turhan tiivis.

Kasvot imi siis varsin hyvin Stadin post-punk/goottiskeneä mestoile jo nyt. Tähän lienee parikin syytä: ensinnäkin kvartetin solisti Waldemar Blommendahl on hyvin aktiivinen tapahtumajärjestäjä Lepakkomiehen tapahtumavastaavan natsoja myöten ja toisekseen – todennäköisempänä vaihtoehtona – ryhmällä vaikuttaa olevan plakkarissa hyviä biisejä.

Musiikillisesti Kasvot toi usammankin kerran mieleen turkkilaisen She Past Awayn tekeleet tunnelmaltaan ja tanssittavuudeltaan, jota Blommendahl höysti vahvalla lavaesiintymisellään ja karismallaan. Kasvoja taidan mennä katsomaan toistekin.

Suomen ensimmäisiin post-punk ja goottibändeihin kuuluvan stadilaisen Syyskuun aktiiviura vain lyhyen aikaa 1980-luvun alkupuolella, julkaisten Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen Kumibeat-levy-yhtiöllä singlen Susi 1983 ja albumin Sator 1984.

Syyskuun arvo ja nimi on kokenut viime vuosina renessanssin The 69 Eyesin pitkän uran ja menestyksen myötä, kun aika ajoittain Öögien basistin Archien yhteydessä muistetaan tämän pioneerityö Syyskuussa ennen siirtymistä isompiin kuvioihin ja mittelöihin.

Ilmeisesti Archzie ei kuitenkaan ole ulkona Syyskuusta vaikka miestä ei tänä iltana Bar Loosen lavalla nähdäkään: yhtyeen nykyisen keikkamyyjän ja levy-yhtiön Stupidon pomo Joose Berglund tietää somessa kertoa, että mies keikkailee Syyskuun kanssa aina kun muilta pääbändiinsä liittyviltä kiireiltään kerkeää.

Jos Kasvot tarjosi yleisöystävällisempää ja tanssittavampaa goottimenoa, on Syyskuun anti kulmikkaampaa ja äkkiväärempää, vieden ilmaisuaan jonnekin varhaisen industrialin ja noisen suuntaan riitasointuisine saksofoneineen ja äkkiväärine sovituksineen.

Onko tämä sitten enemmän kumarrus Einstürzende Neubautenin tai varhaisen Godfleshin suuntaan on makuasia. Joka tapauksessa nelikko onnistui luomaan sen verran hienoja, väkeviä ja vaikuttavia tunnelmia Loosen kellariin, ettei yhtyeen paluuta voi pitää millään muotoa turhana. Miksei jo aiemmin? Joka tapauksessa, tervetuloa takaisin!

Joskus tekee mieli rikkoa asioita. Tällä kertaa vaikkapa Suomen ja suomen kielioppia. Niin tai näin, suomen kieli ei tässä tapauksessa vain yksinkertaisesti taivu oikein sen asian suhteen, miten haluan nämä asiat tällä kertaa ilmaista.

Siis, Pyhät Nuketin comebackista on kulunut jo pian kymmenen vuotta aikaa siitä, kun bändi palasi estradeille Tampereen Vastavirta-klubilla uuden vuoden aattona 31. joulukuuta 2017. "Etsä sitä voi noin sanoo, se on Pyhien nukkejen."

Sanoin jo. Pyhät nuketin. Kaikki mikä on pyhää, nuketetaan, eli tuhotaan ja räjäytetään ydinpommeilla maan tasalle. Tämän tekstin tapauksessa suomen kielioppi, muualla maailmassa inhimillisyys, empatia, lähimmäisenrakkaus, solidaarisuus, ystävyys, toverillisuus, rakkaus, ritarillisuus, hyvinvointiyhteiskunta.

Eikä pelkästään arki- ja viikonloppupyhät vain joka vitun päivä!

Tajuatteko!?!

Pyhät Nuketin solisti Lazze Aaltonen ainakin tajuaa. Itse olen taas jo aika päiviä sitten tajunnut sen, että miehen aiempi bändi Riistetyt julkaisi Suomen parhaimman punk- tai hardcore-albumin aikoinaan 1982 – eli Valtion vankina – jonka tuottajana toimi edesmennyt Tabula Rasa- ja Kummeli-mies Heikki Silvennoinen.

Siinäpä vasta pyhien nukettamista kerrakseen. Vitun hyvä!

Joten vielä noihin aikoihin Lateri-nimellä operoinut Aaltonen nuketti Riistetyt, veti kunnon meikit, ketjut, vyöt ja vetyperoxiidit kehoonsa ja alkoi poseerata koko Suomen punk- ja hardcore-väen kumoon sotamaalauksillaan, sifonkihuiveillaan ja poseerauksillaan.

Yök, miten iljettävää poseerausta!

Jos totta puhutaan, niin eihän niitä 1980-luvun Pyhät Nuket -äänitteitä voi juurikaan kuunnella – kenties BE££A-kokoelmaan lukuunottamatta – Aaltosen sietämättömän kimityksen ja ulinan vuoksi, mutta ainakaan ei jättänyt kylmäksi. Eikä jätä edelleenkään!

Ottaen huomioon miten tämä maa ja maailma makaa poliittisesti juuri nyt vuonna 2026 on suorastaan hämmästyttävää, miten ajatonta ja ajankohtaista musiikkia Riistetyt ja Pyhät Nuket ovat onnistuneet aikoinaan luomaan.

Siksi onkin niin merkityksellistä havainnoida juuri nyt vuonna 2026 täällä Bar Loosessa, miten väkevästi Aaltosen ja Pyhät Nuketin liekki palaa edelleen. Ilmeisesti se on se lannistumaton sielu ja villi sydän. Mikä muukaan se voisi olla?

Vastavirralla 2017 oli ilo todistaa, miten Aaltonen oli Pyhisten combackille hylännyt silkkimunaosaston vinkumiset ja siirtynyt rouheampaan tulkintaan, tehden lopputuloksesta välittömästi vakuuttavampaa ja parempaa.

Eikä meno vieläkään hyydy, vaikka kokoonpanossa onkin tehty matkan varrella joitakin muutoksia.

Vuosien saatossa Pyhät Nuket on luonut jonkin verran uutta musiikkia, minkä myötä jo noin 120-päiseksi kasvanut Loosen yleisö saa kuulla näillä näkymin ensi vuonna ilmestyvältä comeback-albumilta peräti neljä näytettä.

Yleisöstä ja lavalta aistii veren ja kauhun. Maailma on menossa pitkin vittua. Onneksi meitä kaikkia odottaa tulevaisuudessa vielä lohdullinen kuolema, sillä kuka täysjärkinen haluaisi elää tässä helvetissä ikuisesti – vaikka onkin syntynyt elään?

Joten bailataan nyt, niin kauan kuin vielä voidaan. Ja Loosen yleisöhän bailaa kuin viimeistä päivää. Hulluuden rajaporteilta kuoleman sotatanssia. Bella Ciao!

Eniten extaasissa näytti olevan se nahkatakkinsa TOTALITÄR-sotamaalauksella koristellut hurjapää, joka yritti yksi kerrallaan vetää eturivin kaunottaria mukaansa pogoilemaan ja sekoilemaan lavan eteen, kunnes joutui tyytymään muiden karjujen kanssa pogoamiseen joko nelinkontin tai vieteriukkona. Pakko siis vetää pää sekaisin tavalla tai toisella ennen kuin sekoaa.

Kyllä, tämä konsertti oli jälleen yksi niitä maagisia keikkoja, joista saa olla kiitollinen, että on jaksanut vielä näilläkin kilsoilla vaivautua paikalle. Lazze Aaltosen ikää ei puolestaan ole julkisesti kirjattu mihinkään, eli hän on toisin sanoen iätön.

Siltä se totta vie näyttikin.

PYHÄT NUKET, SYYSKUU, KASVOT
10.7.2026 Bar Loose, Helsinki