Kirjoitan tätä junasta matkalla Lontoosta lentokentälle. Muutaman tunnin päästä olenkin jo Saksan Berliinissä, mistä matka jatkuu huomenna Leipzigin Wave-Gotik Treffen -tapahtumaan.
Olen koko pienen ikäni odottanut lapsuuteni suuren idolin Kim Wilden todistamista livenä, mutta en varsinaisesti osannut odottaa, että se tapahtuisi maailman suurimmassa goottitapahtumassa Saksassa.
No, tässä elämässä ja iässä sitä tuskin kannattaa enää yllättyä mistään.
On jälleen todettava, että Brexitin myötä Englanti on muuttunut – ja valitettavasti yleisesti ottaen huonompaan suuntaan. Ainakin hintatasoltaan, kun kaikki hinnat ovat nousseet noin kolmasosalla siitä mitä ne olivat vielä kun Englantikin kuului Euroopan unioniin.
Onneksi valopilkkujakin on: reilun koloisen "normaalin" suodatinkahvin saa noin punnalla Guptas tekee uskomattoman maukkaita intialaisia vegaaniburgereita edullisesti ja Brick Lane Vintage Market on sellainen aarreaitta muodista kiinnostuneille, missä saa helposti päivän jos toisenkin kulumaan. Yleisesti ottaen saarivaltio on kuitenkin menettänyt tenhoaan viime vuosina, ikävä kyllä.
Vai johtuneeko se siitä, että kun on lopettanut dokaamisen, ei brittiläinen pubikulttuurikaan houkuttele enää "vanhaan malliin".
Sen sijaan paljastui, että Eustonin Wellcome Collection on vallan mainio paikka tehdä päätetöitä ja sen naapurista löytyvä kveekareiden pyhättö voisi olla mainio paikka myös, mutta sinne päästäkseen pitäisi ilmeisesti ryhtyä kveekariksi.
Mutta mikä ihme oikein on kveekari, pohdin itsekin tuota outoa pytinkiä useamman päivän ihmeteltyäni. Se kun sattui sijaitsemaan majapaikkanani toimineeni hostellin naapurissa: Exmouth Arms, 14,61 euroa yö, ei paha, ei todellakaan paha.
Näin Wikipedia kveekareista: "Kveekarit (engl. Quakers, Religious Society of Friends, Suomessa toimiva yhdistys Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai ”ystävien seuraksi”.
Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala valaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja.
Yhteisö pitää itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 400 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 pakopaikaksi perustamassa kveekarivaltio Pennsylvaniassa.
Yhteisö on hylännyt kaikki ulkoiset sakramentit, koska sisäinen sana on tehnyt ne tarpeettomiksi.
Kveekarien mukaan jokainen voi kokea Jumalan läsnäolon ilman välikäsiä (esimerkiksi palkattuja pappeja) tai uskonnollisia sakramentteja. Niinpä kveekareilla ei ole pappeja eikä varsinaisia jumalanpalveluksia, vaan muita säännöllisiä seurakunnan kokouksia.
Kveekarien uskon kulmakiviä ovat:
- rauha ja väkivallattomuus
- yhteisöllisyys
- tasa-arvo
- yksinkertaisuus, vaatimaton elämä
Amerikkalaiset pasifistiset kveekarit paneutuivat alusta lähtien erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten orjuuden lakkauttamiseen, alkuperäisasukkaiden oikeuksiin, koulujen ja vankiloiden uudistamiseen, naiskysymykseen ja nykyisin myös ympäristönsuojeluun.
Kveekarit saivat vuonna 1947 Nobelin rauhanpalkinnon avustustyöstään toisen maailmansodan päätyttyä.
Kveekarit osallistuivat Suomen Lapin jälleenrakentamiseen. Kanadan kveekareilla oli suuri merkitys Petsamon evakkojen asuttamiseen tarkoitetun Varejoen kylän perustamisessa Tervolaan.
Suomessa toimii Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry, jonka varsinaisten jäsenten määrä on 30 (2012). Seura pääsi yhdistysrekisteriin 21. huhtikuuta 1992. Sitä ei ole rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi."
Kokonaisuutena kveekareiden toiminta vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja selväpäiseltä touhulta koko maailmaa ravistelevien poliittisten hullutusten rinnalla. Mutta onko selväpäisyydellä enää sijaa näin sekopäisessä nykymaailmassa, missä sotahullut johtajat ajavat koko palloa kaaokseen?
