Sain taannoin 1000 euron apurahan Suomen arvostelijain liitolta SARV:ilta käytettäväksi opintomatkailuun, joka tällä kertaa suuntautui Englantiin ja Saksaan.

Englannin Brightonissa vuodesta 2006 järjestetty showcase-festari THE GREAT ESCAPE houkutteli tänä vuonna paikalle reilut 4000 musabisneksen ammattilaista tsekkailemaan arviolta 450 esiintyjää, kuuntelemaan musabisneksen tuoreimpia tuulia sekä tekemään potentiaalisia löytöjä, joilla tehdä tulevaisuudessa musabisnestä eli rahaa.

Kattavampi raportti tuonnempana RIEPU.FI:ssä, mutta nopea pikakelaus Brightoniin tuotti seuraavat mahtavat löydöt:

1. SUZAN KÖCHER'S SUPRAFON: Saksalainen löytö tekee eteeristä ja unenomaista poppia hieman jonkun Behmin hengessä, mutta rautalankaisemmin ja samettisemmin. Kuin jonkinlainen yhdistelmä Twin Peaksin unenomaisuutta ja Berliinin urbaania pimeyttä. Harvinaisen hienoja biisejä.

2. HYPHEN: Totesin somessa, ettei tarvitse enää todistaa RATM:ia eli Rage Against The Machinea, kun on kerran nähnyt Hyphenin livenä. Tämä oli niin väkevää ja tajutonta ajoa, ettei ole kuin ajan kysymys, milloin tämä nähdään isommilla lavoilla ympäri maailman.

3. NATIVE JAMES: Samaa sarjaa Hyphenin kanssa edusti brittiläinen Native James, josta tuli varhaiset Dub War -vibat, jos joku vielä muistaa tämän mainion brittipartion ysäriltä. Ei varsinaisesti siis yllätä, miten bändi on jo keikkaillut Dub Warin laulajan Benjin nykyisen bändin Skindredin lämppärinä.

4. ARSON: Belgialainen viisikko pisti myös melko sekopäiset karkelot pystyyn pienessä Volks-klubissa. Kai tämä oli jonkinlainen kiero yhdistelmä Kvelertakia, Turbonegroa ja metalcorea. Uskoisin, että tästäkin pumpusta kuullaan vielä.

Olihan paikan päällä myös tämän hetken hypetetyin bändi ANGINE DE POITRINE, mutta se meni “paljon melua tyhjästä” -osastoon. Tai kuten Facessa kirjoitin tuoreeltaan: “Sanotaan, että musaa ja politiikkaa ei pitäisi sotkea yhteen. Minä sanon, että musaa ja matematiikkaa ei pitäisi sotkea yhteen. No, rasti seinään, nyt on tämäkin nähty. Paljon hypeä juustosta. Plink plonk pimpeli pompeli.”

Miinuspuoleksi laskettakoon myös se, että kaikkiin keikkapaikkoihin ei todellakaan mahtunut sisälle, joten välillä oli melkoista onnenkauppaa mitä lopulta näki ja mitä ei.

Joka tapauksessa kannatti ehdottomasti mennä mestoille jo pelkästään näiden neljän ylle kirjaamani aktin takia, jotka ylittivät komeasti odotukset. Erityisesti Suzan Köcher's Suprafonin vuonna 2024 ilmestynyt In These Dying Times on ihan törkeän kova kiekko, joka on keikan jälkeen soinut luureissani päivittäin. Ota haltuun!